Elinkaarikeskustelua
Puupursia talvehtimassa Ruissalon Telakan Westin salissa.
Venealan Keskusliitto Finnboat kirjoittaa
tiedotteessaan 17.5.2024 seuraavaa:
"Modernin lasikuituveneen käyttöikä voi ylittää sata vuotta.
Veneiden uusien rakennusmateriaalien korvatessa puun 1960–1970-luvuilla, kasvoi veneiden käyttöikä parista vuosikymmenestä yli sataan vuoteen.”
Kuten tiedotteessa myös todetaan, korkean iän saavuttaneita tai 100-vuotiaita lasikuituveneitä ei vielä ole olemassa. Puuvenekentältä sen sijaan löytyy näyttöjä, alla joitakin esimerkkejä.
Vierailimme hiljattain puuveneiden säilytykseen, huoltoon ja korjaukseen erikoistuneella historiallisella Ruissalon telakalla (Åbo Båtvarv). Telakalla on säilössä ja huollossa Westin ja Stenbäck halleissa seuraavat veneet:
Salonkivene Airawata 1923
Kustkryssare Albertina 1939
5m Barbro 1936
6mR Lillevi 1938
5m Lina 1938
5m Marianne 1941
5m Marina 1936
6mR Merenneito 1927
6mR Merenneito II 1928
8mR Sphinx 1928
Turistkryssare Tuulikki 1937
Näiden aktiivikäytössä olevien ja kilpailevien veneiden keski-ikä on 90 vuotta. Airawatan jo täytettyä pyöreitä, Merenneidot sekä Sphinx viettävät muutaman vuoden kuluttua omia 100-vuotisjuhliaan.
Naapurimaassamme Neglingevarvetilla, (August Plymin Neglinge veistämö, Tukholma) rakennettiin 1913 neljä suurempaa puista purtta, joista kolme edelleen tuo iloa omistajilleen, 111-vuoden jälkeen.
Käsityönä yksilöllisesti veistettyjen puuveneiden suunnittelijat ja tekijät ovat usein tunnettuja ja arvostettuja. Puuveneet ovat omistajilleen rakkaita perheenjäseniä ja niitä hoidetaan ja huolletaan hyvin, minkä johdosta moni puuvene elää muista materiaaleista rakennettuja veneitä pidempään. Puuveneiden ajaton muotokieli ja eleganssi kestävät hyvin aikaa, etenkin suhteessa sarjatuotantoveneisiin, joiden trendejä seuraava muotoilu saattaa vanheta hyvinkin nopeasti.
Myös pienvenepuolella veneen hoito ja säilytys vaikuttavat rakennusmateriaaleja enemmän siihen miten pitkän elinkaaren ne saavuttavat. Aurinko, kosteus ja pakkanen ovat armottomia seuralaisia niin puu- kuin lasikuituveneellekin, mikäli vene jätetään heitteille. Lukuisissa venesatamissa ja mökkirannoissa valitettavasti makaa maatumaan ja hajoamaan jätettyjä veneitä, jotka olisi tullut hävittää asianmukaisesti. Mikromuovien haitallisuuden tutkimus vesistöissä ja ympäristössä on vasta aluillaan ja niistä saamme varmasti kuulla lisää lähiaikoina.
Haastamme Venealan Keskusliiton, jonka jäsen myös yhdistyksemme on, perehtymään syvällisemmin puuvenealaan ja toivomme spekuloinnin ja arvioiden sijaan näyttöön ja tutkimustietoon pohjaavaa viestintää. Yhteen hiileen puhaltamalla koko veneala voi vähentää omaa kuormitustaan ympäristölle.
Puuveneveistäjät ry hallitus